1700-luvulla Viipuriin perustettiin katolinen kirkko. Seurakunta laajeni käsittämään Suomen suurruhtinas-kunnan alueen, joten Helsinki kuului Mohilevin arkkipiispan alaisuuteen. 1850-luvulla Suomessa oli puolalaisia, ukrainalaisia ja liettualaisia sotilaita, joiden joukossa oli runsaasti katolilaisia. Jo seuraavalla vuosikymmenellä katolilaisia siviilejäkin oli jo lähes sata. Syntyi tarve perustaa oma seurakunta Helsinkiin. Vuonna 1856 Helsingin katolisessa kappeliseurakunnassa aloitti toimintansa ensimmäinen vakituinen pappi, sotilaskappalainen Ignatius Gorbacki. Häntä pidetään kirkon rakentamisen alkuunpanijana yhdessä kenraalikuvernööri kreivi Friedrich Bergin puolison Leopoldinen kanssa, joka kuului milanolaiseen Cicognan ylhäisösukuun. Suomen apostolinen vikaarikunta perustettiin 8.6.1920. Paavi Pius päätti korottaa Suomen apostolisen vikaarikunnan hiippakunnaksi 25.2.1955. Pyhän Henrikin kirkosta tuli nyt piispan kirkko, katedraali.
Katolisen kirkon suunnittelu annettiin arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmannille. Hän oli syntynyt Westfalenissa 30.6.1803. Lohrmann saattoi Engelin suunnitteleman Helsingin tuomiokirkon muutostyöt loppuun ja suunnitteli mm. Helsingin yliopiston kliinillisen laitoksen, Hakasalmen huvilan ja Snellmaninkadun postitalon. Katolisen kirkon sijainniksi valittiin avoin paikka kylpylän vierestä Ullanlinnan kaivohuoneen puiston ulkopuolella. Kirkko on tiilestä muurattu tyyliltään uusgoottilainen päätytornillinen pitkäkirkko. Takafasadiin Lohrmann piirsi viisikulmaisen kuoriabsidin molemmin puolin pienet sakastit. Kirkko siunattiin juhlallisesti käyttöön 16.9.1860 ja varsinainen kirkon vihkiminen tapahtui Ristin ylentämisen juhlana 14.9. vuonna 1904. Kirkkorakennusta on modernisoitu ja siihen on tehty liturgisista syistä muutoksia.
1900-luvun alussa vihreä katto vaihtui punaiseen ja tornin huippua koristaneet messinkitähdet katosivat. Kuorin yksinkertaiset lasimaalaukset korvattiin v. 1908 englantilaisilla lasimaalauksilla: Pyhä Henrik, ristiinnaulitsemis-ryhmä ja pyhä Birgitta. Viimeksi mainittu vaurioitui pahoin pommituksissa ja on korvattu uudella. 1940-luvulla hollantilainen taiteilija Wim van Dijk maalasi suuren seinä-maalauksen kuorin kirkkosalin puoleiselle seinälle. Myöhemmin maalaus poistettiin kuorin aukon laajennus-töiden vuoksi. Sivualttareiden yläpuolella olleet taulut korvattiin puisilla Mariaa ja Joosefia esittävillä patsailla. Ne on veistänyt v. 1936 Johan Friedl, joka teki myös piispan-istuimen ja kuorituolit.
1950-luvulla rakennettiin pääovesta katsottuna vasemmalle uusi sakasti. 1960-luvulla uudistus- ja modernisointitarpeet kasvoivat. Arkkitehti Kaj Saleniuksen suunnitelmien mukaan kirkkosalia ja kuoria suurennettiin, entiset pienet sakaristotilat, kuoriaita ja alttari poistettiin. Kuorin keskelle sijoitettiin väliaikaisesti puinen alttari. Saarnastuolin korvasivat kaksi kivistä amboa. Oktogonisakasti muutettiin sakramenttikappeliksi ja se sai ikkunat. Mosaiikki on 1980-luvulta firenzeläisestä liikkeestä.
1980-luvun alussa kirkkosalia uudistettiin lähinnä liturgisista syistä vastaamaan piispan kirkon tarpeita. Remontti toi kirkkoon avaruutta ja selkeyttä. Puinen alttari poistettiin ja uusi tehtiin kalkkikivestä. Pyhän Henrikin reliikki sijoitettiin alttariin Pyhän Henrikin juhlapäivänä 19.1.2000. Kirkon vihkimisen 100-vuotisjuhlan edellä vuonna 2004 kirkkosali kunnostettiin. Näkyvin muutos on uudet italiasta hankitut valaisimet.
Kari Harmoinen
Lähde: Kalevi Pöykkö, Pyhän Henrikin Katedraali, Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2000